29.8.1991

Kanne Nilsiän kihlakunnanoikeudessa

A on B:lle 13.2.1989 tiedoksiannetun haasteen nojalla lausunut, että heidät oli tuomittu Nilsiän kihlakunnanoikeuden 26.1.1978 julistamalla päätöksellä avioeroon ja hänet oli velvoitettu maksamaan B:lle elatusapua 400 markkaa kuukaudessa kuukausittain etukäteen 26.1.1978 lukien toistaiseksi niin kauan kuin B oli menemättä uuteen avioliittoon tai kunnes toisin määrättiin.

Kun elatusapu oli määrätty A:n maksettavaksi, hän oli ollut vakinaisessa työssä kirvesmiehenä rakennustyömailla ja ansainnut ammattimiehen tulot.

A oli maksanut elatusavun 31.5.1986 saakka. Hän oli joutunut vuoden 1986 alusta lukien työttömäksi eikä ollut enää 1.6.1986 lukien pystynyt maksamaan elatusapuja lainkaan. A oli ollut 1.9.1987 lähtien työttömyyseläkkeellä. Työttömyyseläke oli ollut 1.1.1989 alkaen 3.671,39 markkaa kuukaudessa bruttona.

Elatusapu oli eräiden elatusapujen sitomisesta elinkustannuksiin annetun lain nojalla noussut 1.1.1989 alkaen 823 markaksi kuukaudessa ja erääntyneiden elatusapujen määrä oli ollut 31.12.1988 indeksikorotukset huomioon ottaen 23.551 markkaa.

A on katsonut elatusavun poistamisen tai alentamisen muuttuneiden olosuhteiden perusteella aiheelliseksi ja vaatinut, että hänet vapautetaan suorittamasta B:lle elatusapua 1.6.1986 lukien tai että hänen maksettavakseen määrättyä elatusapua alennetaan sanotusta ajankohdasta lukien.

Kihlakunnanoikeuden päätös 3.5.1989

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi kanteessa esitetyt tosiasiat. Lisäksi A oli saanut niin sanottua LEL-eläkettä. Hänen eläketulonsa yhteensä olivat olleet 4.036,39 markkaa kuukaudessa. B:n eläketulot olivat olleet 2.701 markkaa kuukaudessa. Puolisoiden varallisuudessa ei ollut tapahtunut muutoksia.

A:n jouduttua eläkkeelle hänen ansiomahdollisuutensa olivat huomattavasti heikentyneet, mistä johtuen olosuhteet olivat muuttuneet niin, että kihlakunnanoikeus on katsonut aiheelliseksi alentaa B:lle maksettavaksi määrättyä elatusapua.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen siltä osin kuin siinä on vaadittu elatusavun maksun vapauttamista 1.6.1986 lukien tai maksettavaksi määrätyn elatusavun alentamista 1.6.1986 lukien ja alentanut elatusavun 500 markaksi kuukaudessa. Elatusapu oli maksettava kuukausittain etukäteen 13.2.1989 lukien ja elatusavun suorittamisvelvollisuus raukesi, jos B meni uuteen avioliittoon.

Avioliittolain 54 §:n 4 momentin säätämässä tarkoituksessa kihlakunnanoikeus on määrännyt, ettei A ollut saava takaisin mahdollisesti suorittamiaan elatusapuja.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 28.8.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli valittamalla saattanut jutun, on todennut, että A:n olosuhteet olivat kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin muuttuneet siten, että hänen ei voitu katsoa kykenevän maksamaan elatusapua B:lle. Tämän vuoksi hovioikeus on avioliittolain 51 §:n 1, 2 ja 4 momentin säännösten nojalla vapauttanut A:n suorittamasta B:lle elatusapua 13.2.1989 alkaen sekä määrännyt, ettei A ole saava takaisin, mitä hän ehkä oli jo elatusapuna suorittanut yli hänelle tuomitun maksuvelvollisuuden.

Perustelut

Vuoden 1988 alusta voimaan tulleella lailla (411/1987) muutetun avioliittolain 51 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen antamaa päätöstä elatusavun suorittamisesta voidaan muuttaa, jos sitä on muuttuneiden olosuhteiden vuoksi pidettävä aiheellisena. Kysymystä elatusavun taannehtivasta muuttamisesta ei nimenomaisesti ole mainittu laissa. Avioliittolain muuttamista koskevan lakiehdotuksen perusteluissa (hallituksen esitys n:o 62/1986 vp.) lausutaan, ettei ennen kanteen vireille tuloa maksettavaksi erääntynyttä elatusapua voida vastoin saajan tahtoa taannehtivasti poistaa eikä alentaa. Tämän vuoksi, vaikka A:n pitkään jatkuneen työttömyyden aikana erääntynyt elatusapuvelka on muodostunut hänen oloihinsa nähden suureksi, Korkein oikeus hylkää vaatimuksen elatusavun poistamisesta kanteen vireille tuloa edeltäneeltä ajalta lakiin perustumattomana.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta.